hetket ihmissuhteet läsnäolo

Mihin pysähdyn ja minkä annan mennä ohi?

07/12/2018

Ystävä tuli suuren surun kanssa kylään. Katsoimme toisiamme silmiin, itkimme, haimme heiveröisiä toivon hippusia – ja sitten söimme lounasta puhuen jostain aivain muusta. Kun ystäväni lähti, jäin kovasti miettimään tapaamistamme. Tunsin vahvasti olevani jonkin merkittävän äärellä. Olin etukäteen suunnitellut meneväni loppupäiväksi kirjastoon opiskelemaan, mutta koska tuossa hetkessä oli mahdollista valita, päätinkin jäädä kotiin. Jos jostain voin oppia, niin tästä hetkestä, ajattelin.

Tuohon tärkeään hetkeen pysähtyminen ja sen jälkeen minussa heränneiden ajatusten ja tunteiden tutkiminen tuntui oleelliselta: hieman yllättäen löysin itseni ihmettelemästä elämän syvällisempiä kysymyksiä, kohtaamisen merkitystä ja voimaa, joka syntyy asioiden jakamisesta. Aina tällainen viipyily ei ole mahdollista, enkä itsekään tiedä, olisinko jonain toisena hetkenä toiminut toisin, todennäköisesti olisin. Tuon tilanteen kautta opin kuitenkin kysymään, mitä tapahtuu, jos käytänkin aikani tänään toisin kuin olin suunnitellut. Jos jokin oleelliselta tuntuva tulee eteeni ja pysäyttää, onko merkitystä, jos suunnitelma muuttuu tai vaikka en tänään saisikaan mitään näkyvää aikaiseksi. Haastan itseäni: onko tässä hetkessä jotain niin arvokasta, että mahdollisuuksieni mukaan päätän pysähtyä ja kokea tapahtuvan. En oikeastaan puhu nyt pysähtymisestä vain jo itsessään pysäyttävien asioiden äärelle, vaan ennemminkin mahdollisuuden antamisesta kaikelle vastaan tulevalle – myös muutamaksi minuutiksi voi pysähtyä, ihmetellä vaikka ensipakkasten huurruttamia puita, vastata hymyyn, kysyä ja kuunnella, mitä kuuluu. Suurten surujen äärellä viipyily on tärkeää, mutta yhtä lailla myös kaikenkokoiset ilot, oivallukset ja hämmennykset tarjoilevat pysähtymisen paikkoja.

Vuoden lähestyessä loppuaan haluaisin kysyä myös sinulta, miten elämässäsi toteutuu pysähtyminen kaiken aikaa tapahtuvien tilanteiden äärelle? Onko sinulla aikaa, halua tai toivetta pysähtyä? Voit kokeilla: kun huomaat jotain kaunista tai kipeää, älä laita sitä heti sivuun tai kulje ohi, vaan viivy hetki kaikessa rauhassa. On lohdullista, että moniin asioihin voi usein palata ja pysähtyä myös jälkikäteen – joskus jopa toisen ihmisen kanssa, mutta vähintään omassa mielessä. Onko sinun vuodessasi jotain, minkä äärelle et ehkä pysähtynyt, mutta jolle vielä haluaisit antaa huomiosi?

Noora

 

Kuva: Hanna Mikkola

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply