huomion suuntaaminen läsnäolo mielentaidot

Mille mielessäsi on tilaa?

16/11/2018

Tänä syksynä mielessäni on tapahtunut jotain toisenlaista: siellä on ollut tilaa. Tilaa omille ajatuksille ja kokemuksille, ihmettelylle ja uteliaisuudelle, muistoille ja juuri nyt tapahtuvalle. Mieleeni on kuin pompsahdellut asioita, ja tämä pompsahtelu on rikastuttanut arkeani valtavasti. Puhuttelevinta on ollut hyvin arkisten ja näennäisesti pienten hetkien mieleen juolahtelu: olen yhtäkkiä saattanut ajatella lapsuuden riemukasta hetkeä kaupan leluosastolla, erästä arkista kahvihetkeäni hiljaisuudessa tai tietyn ihmisen tiettyjä sanoja, joita en ole tietoisesti miettinyt vuosiin. Ai niin, tuollaistakin on ollut, olen ihmetellyt itsekseni; no mutta olipa nyt viimein ihanaa huomata tuokin, ihastellut lukuisasti.

Havainnot omien mielenliikkeiden äärellä ovat synnyttäneet seuraavanlaisia kysymyksiä: Millä mielesi on tällä hetkellä täyttynyt? Omilla asioillasi, jonkun toisen asioilla, nykyisillä, menneillä, arkisilla? Onko mielesi täynnä vai onko siellä tilaa? Jos jokin pieni asia olisi ponnahtamassa tietoiseen mieleesi, mitä tapahtuisi? Tupsahtaako se otolliseen maaperään ja paikkaan, jossa pysähdyt hetkeksi antamaan sille huomiotasi? Vai mahtaako olla jo niin täyttä, että tuo asia kimpoaa suoraan takaisin mielesi varaston perukoille? Haluaisitko, että mielessäsi olisi enemmän tilaa jollekin muulle, kuin mitä siellä tällä hetkellä on?

Oma syksyni on ollut aikataulujen suhteen tavallista väljempi, minkä uskon vaikuttaneen merkittävästi siihen kokemukseen, että myös mielessäni on ollut väljempää. Vaihtelevista arjen olosuhteista huolimatta oman mielen tutkimiseen voinee ryhtyä meistä jokainen, näin ainakin itse uskon: myös täyden arjen keskellä voi ryhtyä mielen raivaustalkoisiin, tai jos mieli tuntuu liian tyhjältä, kaivattua täytettä voi tuoda hakeutuminen itselle mieluisten asioiden pariin. Itselleni väljemmän aikataulun lisäksi höydyllisiä ovat olleet luonto, kävely ja kirjoittaminen. Luonnossa kävely on ihmeellistä: jos on liian täyttä, mieli tyhjenee ja rauhoittuu, ja jos on liian autiota, luonnossa kävellessä ajatuksia alkaa kuitenkin kömpiä pintaan. Samoin kirjoittamalla tyhjennän ja jäsennän välillä liian täyttä mieltäni. Ja toisaalta usein yllätyn epäuskoisena, mitä kaikkea ensin niin tyhjältä tuntuvasta mielestä alkoikin kummuta.

Kannustan meistä jokaista tutkimaan säännöllisesti, tai edes joskus, mitä omassa mielessä tällä hetkellä on ja mille omassa mielessä on tilaa. Voi myös pysähtyä huomaamaan, miten omaan oloon vaikuttaa, kuinka tilava tai täyteen ahdettu mieli on. Utelias tutkiminen voi johdattaa jonkin tärkeä luo, kuten huomaamaan omaan jaksamiseen tai jaksamattomuuteen vaikuttavia tekijöitä. Ryhdytkö sinä raivaamaan vai täyttämään?

Noora

 

Kuva: Kaisa Härkönen

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply