pidän huolta toisista valinnat

Ajatus ajasta

12/10/2018

Viimeistään nyt ruuhkavuosia eläessäni kamppailen useasti sen tosiasian kanssa, ettei aikani riitä kaikkeen, mihin haluaisin sen riittävän. Erilaisten priorisointilistojen ja -pohdintojen kautta olen yrittänyt löytää ratkaisua siihen, kuinka hyödyntäisin käytössäni olevan ajan mahdollisimman hyvin. Toisinaan tekemäni ajatustyö selkeyttää oloani, ja valintojahan on tehtävä, mutta usein käy myös niin, että olosta tulee yhä tukalampi ja paineet omassa mielessä kasvavat. Mitä enemmän keskityn aikaansaamiseen, sitä enemmän vahvistan hieman huomaamattakin mielessäni ajatusta siitä, että juuri aikaansaaminen on tärkeää ja arvokasta. Ehkä jopa, että vasta aikaansaavana olen arvokas.

Lukiessani Ann Voskampin kirjaa Särkymisen lahja, saan ajatuksilleni uuden suunnan. Kuinka usein miellämmekään ajan olevan jotain sellaista, mihin tulee tarttua ja mikä pitää vangita, tai se viedään meiltä. Aika yrittää luiskahtaa käsistä, joten siihen pitää tarrata kiinni kaikin keinoin ja siitä pitää puristaa irti kaikki mahdollinen viimeistä pisaraa myöten. Voskamp kysyy: mitä, jos aika ei olisikaan jotain sellaista, mitä yritämme haalia itsellemme, vaan jotain, minkä ennen kaikkea annamme toisille? Mitä jos kysyisinkin, miten voin olla tämän ajan käytössä sen sijaan, että aika on minun käytössäni? Voiko käydä jopa niin, että aika muuttuu jaettuna runsaammaksi. Eikä kukaan tällöin menetä aikaa, vaan aika ennemmin lisääntyy ja kasvaa.

Huomaan näiden ajatusten rauhoittavan oloani. “Arvokkainta, mitä toiselle ihmiselle voi antaa, on aika” olen kuullut sanottavan. Jos oman elämän suorittaminen ei olisikaan se tärkein asia, vaan olisin ennemmin ihminen, jolla on aikaa. Aikaa itselle, mutta ennen kaikkea myös toisille.

Elli

 

Kuva: Ollipekka Jaanisalo

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply