omannäköinen elämä valinnat

Omannäköinen unelma

12/08/2018

Olemme valinneet ensimmäiseen Pidän huolta -iltaan aiheeksi ”Omannäköinen elämä”. Ilta kantaa samaa nimeä kuin teos, jonka illan asiantuntijapuhuja Marjaana Herlevi on yhdessä Leena Ståhlbergin kanssa kirjoittanut. Uskomme, että kun elämä tuntuu omalta, sen hyvää tekevä vaikutus ulottuu myös ympärillä eläviin. Toki tässä tulee olla tarkka: omannäköisen elämän rakentamisella emme tarkoita muiden jyräämistä omaan haluun nojaten, saati muiden unohtamista omaa onnellisuutta tavoitellen. Löytäessä omannäköistä ja omalta tuntuvaa elämää se tuo itselle tyytyväisyyden kokemusta, mutta antaa parhaimmillaan myös voimaa pitää huolta toisista. Tarkastelemme elämän rakentumista omannäköiseksi myös täällä blogin puolella.

Omien unelmien ja arvojen tiedostaminen on lupaava alku omalta tuntuvan elämän rakentamisessa. Pohtiessani omia unelmiani olen palannut ajassa taaksepäin aina teinivuosiin saakka. Jo tuolloin mielessäni pyöri eräs unelma, joka silloin toisaalta hämmensi mutta jonka toisaalta tiesin kaiken epävarmuuden keskellä olevan juuri minun unelmani. Haavekuvani ei ehkä ollut niin tyypillinen nuoren naisen päiväuni tilanteessa, jossa mikä vain on mahdollista. Ajatukseni tuntui jopa liian vähäpätöiseltä unelmaksi, ja muistan pitäneeni sitä välillä itsekin nolona, tai vähintään outona. Eikö nuoren tulisi haaveilla maailman ääristä, haaveammateista, ehkä rikkaasta puolisosta tai jostain tietynlaisesta elämästä, kyselin. Mutta minä ajattelin haluan rauhan itseni kanssa. Tuolla rauhalla tarkoitin, jo silloin, levollista suhdetta itseni kanssa, sopua, kuin varmuutta siitä, että vaikka mitä tapahtuisi, pysyisin ainakin itse itseni rinnalla.

Tein elämässäni valintoja, joiden uskoin tukevan matkaa kohti tätä salaista unelmaani, kuten vietin paljon aikaa itsekseni ja ajattelin asioiden pohtimisen olevan ajanviete siinä missä jokin muukin. Hieman vanhempana panostin turvallisuuden tunnetta vahvistaviin ratkaisuihin ja esimerkiksi hyvään, sujuvaan arkeen. Olen onnekas, sillä ympärilläni on aina ollut ihmisiä, jotka ovat kannustaneet minua juuri siinä, mihin ryhdyn. Siitä huolimatta koin välillä sisäistä ristiriitaa, että unelmoin jollain lailla väärästä päämäärästä. Muistan, kuinka nuorempana kipuilin esimerkiksi matkustamisen suhteen. Silloin kun tuntui, että kaikkihan haluavat päästä matkustamaan ja näkemään maailmaa! Ja matkustin toki minäkin: aina Kiinan muurille asti ja nuorisovaihtoon vähän lähemmäs. Sain näiltä matkoilta paljon ainutlaatuisia kokemuksia, mutta muistan jopa reissunpäällä miettineeni, että tätäkin enemmän haluan olla sinut itseni kanssa. Oli siis hetkiä, jolloin tunsin sisäistä ristiriitaa sen suhteen, että en unelmoi asioista, joista kuuluisi unelmoida.

Elämä sai edetä ja minä kasvaa sen käänteiden mukana. Vasta kun tämä teinivuosien salainen, tiukasti minuun kiinnittynyt unelmani, alkoi tietyssä vaiheessa aikuisikää täyttyä, sain uudenlaisen varmuuden: tämähän olikin upea unelma! Sain kokea todeksi, että rauha itsensä kanssa on todella jotain, mikä kannattelee, pitää pinnalla ja on kuin pohja, jolta ponnistaa, ja turvapaikka, johon voi aina palata. Ei sittenkään noloa tai outoa, vaan jopa rohkeaa, eikä suinkaan polkuna se kaikista helpoin valinta. Viime aikoina olen myös huomannut, että arvostettuani riittävästi tätä minulle kaikista tärkeintä unelmaa, tilaa on tullut myös monille uusille unelmille.

Tämän tarinan kertomalla pyrin viestimään, että joskus omia unelmia voi olla vaikea löytää ja joskus niitä on vaikea arvostaa. Poimimme herkästi ympäristöstä vihjeitä siitä, miksi juuri oma unelma on jotenkin hassu, outo tai jopa turha. Kuten minä nuoruusvuosinani en voinut vielä täysin luottaa, että rauhan löytäminen itsensä kanssa on itse asiassa niin tärkeä ja hieno asia, että meistä moni tekee sen eteen töitä koko ihmiselämän.

Mistä sinä unelmoit? Mitä unelmaa kohti haluat ponnistella? Mikä unelma voisi viedä sinua kohti omannäköistä elämää?

Noora

Kuva: Elli Jaanisalo

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply