hetkessä oleminen huomion suuntaaminen mielentaidot

Mitä säilöisin kesästä?

29/07/2018

Heinäkuun taittuessa hiljalleen elokuuksi erilaiset säilömisen lajit kuuluvat meistä monen rutiineihin. Marjoja keitetään hilloiksi ja hyytelöiksi, omenat mehustetaan pulloihin. Lähes kaiken voi pakastaa ja Martat neuvovat, kuinka kuivaamallakin voi saada kesää talteen. Kantavana ajatuksena on, että kesän satokaudesta pääsee pienellä puuhastelulla nauttimaan ympäri vuoden. Ja ketäpä ei ilahduttaisi marraskuun sysipimeässä aamussa puuron päälle ripoteltavat mustikat, hymyilyttäsi helmikuisena sunnuntaina päivälliseksi kokattu suppilovahverorisotto tai maaliskuun auringon jo lämmittäessä mutakakun päälle siveltävä mansikkakastike.

Tänä kesänä olen erityisesti ajatellut, mitä muuta mustikoiden ja omenahillon lisäksi voisin laittaa kesästä säilöön. Muistot kesälomasta, poikkeuksellisen helleaallon ja uudet paikat toki, mutta voisiko kesää pilkkoa hieman lisää. Miten muistaisin pienet, ja kuitenkin siinä hetkessä kaiken täyttävät, hetket vielä myöhemmin, mietin. Mihin voisin kirjoittaa pakasterasioiden tavoin auringonlasku kesä-18, yöllinen juoksulenkki 220718, myrskyn läpi heinäkuussa-18 tai kesäsade päällemme. Miten hyvän, onnellisen tai muutoin tärkeän hetken voi laittaa talteen, ja millainen vaikutus sillä voi olla myöhemmin elämässäni? Hetkien säilömisessä ei sinällään ole kyse mistään kovin monimutkaisesta, sillä säilömmehän luonnollisesti koko ajan koettua, tahtomattammekin. Erityisesti hyvien hetkien säilöminen on kuitenkin yksi mielentaito, jota voi halutessaan harjoitella.

Hetkien säilömisessä auttaa ensinnäkin hetkeen pysähtyminen ja siihen koko huomion suuntaaminen. Hetken koolla tai puitteilla ei ole väliä, kunhan se on itselle merkityksellinen, sellainen johon toivoisi voivansa palata tai jonka näkisi tuovan uuden näkökulman vaikka juuri silloin, kun päivän pituus on juuri ja juuri neljä tuntia. Pysähtymisen jälkeen kannattaa avata mahdollisimman monta aistia kokemaan tapahtuvaa: mitä useampi aistikanava on käytössä, sitä varmemmin hetkestä syntyy tietoiseen mieleen palautettava muisto. Mitä ääniä tässä hetkessä kuuluu, minkälaisia värejä ja muotoja piirtyy, mitä makua, hajua, liikettä tai tuntemusta tässä hetkessä koen. Huomion suuntaamisella ja useammalla aistilla kokien pääsee jo pitkälle, mutta hetkeen liittyen voi tehdä myös jotain konkreettista, kuten kirjoittaa sanan tai pari muistikirjaan, ottaa valokuvan.

Mitä olen jo säilönyt tästä kesästä. Ainakin alkukesän vihreän, laiturilta hieman viileään veteen upotetut varpaat, helteen hiostuttaman hiusrajan, tuulen moniäänisen huminan, suutuntuman pulleasta ja täydellisen makeasta mansikasta. Lasten riemunkiljahdukset aivan liian myöhään valvotussa kesäyössä ja hetken, jolloin saattoi kiireettä katsoa toista silmiin. Myös sen hetken, jolloin ei pitänyt olla missään muualla.

Merkitykselliset, kauniit ja kiitolliset hetket säilössä ovat käytettävissä myöhemmin. Joustavan mielen avulla, silmät ehkä kevyesti suljettuina näitä hetkiä voi hakea koettavaksi uudelleen, iloksi ja voimaksi. Kenties uuden ilon hetkellä, mielen ollessa alamaissa tai vaikka kaivatessa rauhoittumista ja tyynempää olotilaa. Ei olisi myöskään hassumpi idea auttaa itseään tekemällä kalenterimerkintöjä sattumanvaraisille päiville: aika palata säilöttyyn kesään.

Mitä sinä säilöisit tästä kesästä?   

 

Noora

 

Kuva: Kaisa Härkönen

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply